Kun minä autan sinua ja sinä autat minua…
“Kun minä autan sinua ja sinä autat minua, niin yhdessä me onnistumme. Kun minä autan sinua ja sinä autat minua, niin yhdessä me onnistumme. Kun minä autan sinua..”
Lause toistuu noin neljäkymmentä kertaa. Yhtä monta kuin ringissä on ihmisiä. Käsivarret on ristittynä, kämmen vierustoverin kämmenessä. Oma vuoro hieman jännittää. Muistanko sanat oikein? Tunnen ihmisistä hyvin vain kaksi serkkuani. Toiset tapaan ensi kertaa. Meitä on lapsista vanhuksiin, miehiä ja naisia. Kyse ei ole mistään kultista vaan kesäteatterin näytökseen valmistautumisrituaalista.
Seisoimme ringissä ennen jokaista näytöstä ja hoimme lausetta. Valmistautumisrituaali oli ehkä alkuun jokseenkin keinotekoinen tapa lisätä yhteisöllisyyttä joukossamme, mutta, kun lauseen kuuli noin 800 kertaa kesässä, alkoi siihen uskoa. Vieressäni seisoi bändin saksofonisti, minua 30 vuotta vanhempi mies. Katsoi silmiin, lupasi auttaa minua ja ottaa apuni vastaan. Minä katsoin silmiin 8-vuotiasta tyttöä ja lupasin samaa. Näin edettiin, kunnes kaikki oli käyty läpi.
Ulkopuoliselle hokemamme lause voi kuulostaa kliseiseltä, mutta minulle sillä on oma edelleen pehmoinen ja lämmin paikka sydämessäni. Se oli konkreettinen osoitus siitä, että kuuluin siihen joukkoon ja minua luvattiin kuulla ja auttaa.
Arkielämässä tuollaisia rinkejä voi olla hankala järjestää, mutta onneksi yhteisöllisyyttä ja toisen hyväksymistä voi osoittaa myös muin keinoin. Oletko koskaan miettinyt, mikä sai juuri sinut tuntemaan olosi kotoisaksi harrastusporukassasi tai miten kaveripoppoosi muodostui? Aloitko kenties jutella vierustoverien kanssa aloitusluennolla ja juttu luisti niin hyvin, että aloitte jutella myös vapaa-ajalla? Tai ottiko uusi joukkueesi hetken treenien alusta siihen, että pystyit tutustumaan heihin?
Se miten kukin kokee yhteisöllisyyden ja mikä kenellekin sitä luo, riippuu ihmisestä. Toiselle riittävää yhteisöllisyyttä on hiljainen sopimus naapurin kanssa olla puhumatta hississä, kun taas toinen haluaa käydä viikonlopun kuulumisia luokkalaisen kanssa läpi koko maanantain. Mitä kukin sitten voi yhteisöllisyyden luomiseksi tehdä, on olla ihminen toiselle. Jutella, hymyillä, ottaa huomioon.
JAMKO ja JAMK ovat toteuttamassa yhteistä hyvinvointikampanjaa, “Pidetään huolta”. Sen avulla haluamme herättää opiskelijoissa ajatuksen siitä, että meillä kaikilla on vastuu toistemme hyvinvoinnista ja yhteisöllisyydestä. Tätä vastuuta voimme kantaa esimerkiksi kysymällä luokkalaisiltamme “Mitä kuuluu?” tai hymyillä käytävällä Tursajaisjoukkueemme jäsenille. Pienet teot saattavat arjen pyörteissä tuntua todellakin pieniltä, mutta joillekin ne voivat olla suuria lahjoja. Kampanjan alkua odotellessa, voisimme miettiä, minkä lahjan itse kukin voisimme antaa toisillemme esimerkiksi ensi viikon aikana.
Tiia Kolu, asiantuntija, ohjaus ja hyvinvointi