Kirje itselleni
Moikka!
Ensinnäkin pitää sanoa, että sä oot tekemässä yhden elämäsi parhaista päätöksistä enkä vois enempää sua siihen kannustaa! Tuleva vuosi tulee varmasti olemaan yksi raskaimmista, hauskimmista, siisteimmistä, stressaavimmista ja antoisimmista ajanjaksoista elämässäsi, mutta takaan sulle, ettet tuu katumaan tätä päätöstä.
Seuraavat 13 kuukautta opettaa sulle mielettömästi ihmisistä. Opit huomaamaan, että maailmassa on paljon upeita, kauniita ja mielettömän fiksuja ihmisiä, niin erilaisia kuin omissa piireissä jo valmiiksi liikkuvat tyypit. Nämä uudet tuttavuudet opettavat ajattelemaan asioita siltä kantilta, minkä olemassaolosta et osannut ennen ajatellakaan. Ne kannustaa sua jatkamaan, ymmärtää ja muistaa aina kysyä “miten sulla menee?”. Sua ja näitä uusia tyyppejä ei yhdistä harrastukset tai opiskeltava ala kuten monien muiden kanssa, vaan kiinnostus yhteisestä elämästä, arjesta ja tulevaisuudesta. Halu vaikuttaa asioihin, valmius liata itse kädet ja taistella tärkeiden asioiden puolesta. Te ootte ihmisinä niin erilaisia, mutta lopulta näistä tyypeistä muodostuu sulle toinen perhe. Tätä sä osaat jollain tasolla odottaa, mutta takaan sulle sen, että tuut yllättymään.
Pian koittavassa edarin järjestäytymiskokouksessa sulta tullaan kysymään, kuinka järjestelmällinen ja suunnitelmallinen olet, miten saat asioita hoidettua. Siinä omaa vastausvuoroasi odottaessa mietit kaikkia ryhmätöitä, jotka oot saanu kontaktituntien, harrastusten ja ystävien lisäksi mahdutettua kalenteriisi. “Kalenteri on aika tärkeä ja kiinteä osa mun arkea, että en usko sen olevan ongelma” sanot vakuuttavasti ja uskot itsekin sanoihis. No, kuten arvata saattaa, homma hyppää pari tasoa korkeammalle aika nopeasti. Mutta älä huoli, ethän sä silloin ketään huijannut, sillä se oli tilanne ja totuus silloin. Mutta voin kertoa, että vuoden aikana aikaa ja tilaa tulee viemään edellisten lisäksi kokoukset, palaverit, keskustelut, toimistolla vietetyt hetket ja uudet ihmissuhteet. Kaikki ne tulevat sinne kyllä mahtumaan, sillä sä tuut oppimaan tehokkaan suunnittelun ja järjestelmällisyyden taidon, minkä ansiosta sä selviät kyllä.
Ja jos lähteminen aktiivitoimintaan tuntuu hypyltä tuntemattomaan, niin koulutuspoliittisen vastaavan pesti puolestaan tuntuu hyppäämiseltä pommilla korkealta kalliolta valtamereen. Mutta älä huoli, vaikka eräässä perehdytysten alkutaipaleella olevista tutustumishetkistä löydät itsesi keskustelemasta jostain Karvin laatuauditioinnista ja juuri sillä hetkellä olet varma, että nyt mennään syvälle ja lujaa, eikä sulla oo harmainta hajua siitä, mihin tässä pitäisi potkia pinnan löytämiseksi, niin se pinta löytyy kun rentoudut ja annat virran kuljettaa. Sua uteliaasti lähestyvät silmäparit eivät suinkaan ole pieniä aktiivinalkuja syöviä haikaloja, vaan ystävällisiä Nemon sukulaisia, jotka auttavat pysymään virran mukana. Pian myös ymmärrät näiden kalojen maailmaa, virran kulkemista ja koko meren elämää. Ja samalla opit puhumaan tätä mystistä koulutuspolitiikkaa, eivätkä sanat Karvi, laatuauditiointi tai korkeakoulupedagogiikka enää lamaannuta sua ja sun polskintaa, ainakaan niin paljoa.
Sitten vuoden päästä, eli nyt täällä tulevaisuudessa, kun mietit itseäsi järjestäytymiskokouksen kynnyksellä sä hymyilet. Muistelet, kuinka katsoit ihmisiä siinä sun ympärilläsi ja turvauduit niihin muutamiin tuttuihin tyyppeihin. Ne tyypit ovat siinä vielä vuoden jälkeenkin, mutta nyt joukossa on moninkertainen määrä tällaisia tyyppejä, kehen voit turvautua tarpeen vaatiessa. Mutta samalla huomaat, että vaikka sun ympärille on kerääntynyt huiman paljon huipputyyppejä, tarviit niitä entistä vähemmän. Vuoden aikana huomaat, että sä voit seistä omilla jaloillasi ihan itse. Et enää horjahtele niin helposti eikä pieni vastatuuli estä sun etenemistä. Sä opit uskomaan itseesi, arvostamaan entistä enemmän omia mielipiteitäsi, uskaltamaan seisomaan omien sanojesi takana ja tekemään töitä tavoitteidesi saavuttamiseksi. Se, ettet osaa odottaa mitään konkreettista on ehdottomasti hyvä asia, sillä näitä asioita et koskaan olisi voinut osata odottaa.
Jatka siis samaa polkua äläkä lannistu kohdatessasi kuoppia tai tammikuun pimeitä pakkaspäiviä. Täällä tulevaisuudessa asiat ovat niin paljon paremmin kuin siellä järjestäytymiskokouksen kynnyksellä räntäsateessa rämpiessä, jaksa vain odottaa ja elää täysillä tänne asti.
Usko pois, et tule katumaan hetkeäkään.
Mirva Jokilehto | Koulutuspoliittinen vastaava