Mietteitä etäopiskelusta ja itsekurista poikkeustilan aikana

Pauli Hytölän, kuten monen muun JAMKin opiskelijan arki muuttui kertarysäyksellä maaliskuussa 2020.

Kevätlukukausi 2020: kertarysäyksellä jokaisesta Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijasta tuli enemmän tai vähemmän monimuoto-opiskelija. Eikä ilmiö tietenkään koskenut pelkästään JAMK:n opiskelijoita; samaan veneeseen – mikäli niin voi näinä turvaetäisyyttä korostavina aikoina sanoa – päätyivät kaikki Suomen opiskelijat ja koululaiset. Jokainen tahoillaan joutui muovaamaan opiskeluarjen uusiin uriinsa. Osalle opiskelu etänä oli helpotus, osalle haaste, osalle este, osalle pieni poikkeus normaaleihin rutiineihin ja osalle, itseni mukaan lukien, todellinen näytön paikka omasta itsekurista ja oma-aloitteisuudesta. Haluankin jakaa välähdyksiä siitä, miten piakkoin päättyvän kevätlukukauden tilanne on vaikuttanut omiin opintoihini ja opiskelijaelämääni sekä siitä, millä tavoin olen pystynyt luovimaan potentiaalisten karikkojen lävitse.

Poikkeustilan alku meni lähinnä huumorilla. Kun JAMK ilmoitti keskeyttävänsä lähiopetuksen 16. maaliskuuta alkaen, oli ensimmäinen reaktioni laittaa WhatsAppissa luokkakavereille toivotus: ”Hyvää kesälomaa!” Vitsikkyys karisi opettajien alkaessa laittaa perä perään ohjeita ja korvaavia tehtäviä opintojaksojen suorittamiseksi etänä. Toisella viikolla etäopetukseen siirtymisen jälkeen aloin olla pää pyörällä siitä, mitä kaikkea, mihin kaikille kursseille piti palauttaa ja milloin. Silloin otin itseäni ensimmäisen kerran niskasta kiinni. Avasin Optiman, Excel-taulukon ja kaikki opettajien sähköpostiviestit. Kirjasin kurssi kurssilta, mitä kaikkia tehtäviä piti tehdä ja mihin videoseminaareihin ja -luentoihin oli osallistuttava milloinkin. Tarkistin listan kahteen kertaan ja tulostin sen ”revisio 0” -nimellä ilmoitustaululleni kotiini. Sitä mukaa, kun olin saanut kunkin tehtävän tehtyä ja palautettua, yliviivasin ko. tehtävän listasta yliviivaustussilla. Mitä värikkäämmältä lista alkoi näyttämään, sitä enemmän hommia oli onnellisesti paketissa.

Suunnitelma vaikutti hyvältä: ehdin aikatauluttaa opiskeluajan erittäin mallikelpoisesti listani avulla, eikä tarvinnut ottaa stressiä kaikista tehtävistä kerrallaan. Olihan sitä aikaa monta viikkoa. Tämä illuusio oli seurausta lievästä arviointivirheestä ja se särkyikin pian. Opettajat nimittäin julkaisivat luonnollisesti lisää palautettavia tehtäviä kevään edetessä! Kun olin tulostanut listasta ”revision 2”, kävi selväksi, että tehtäviä tuli tilalle lisää nopeammin kuin olin niitä viitsinyt tehdä ja palauttaa. Oli jokseenkin hämmästyttävää huomata, miten nopeasti olin gonahtanut omaehtoisen aikataulutuksen alettua. Seurasi toinen niskasta kiinni ottaminen ja henkilökohtainen kurinpalautus. Herätyskello soimaan jo aamupäivällä (kyllä, olen hyvin aamu-uninen ihminen!) ja oikeasti kanssa sängystä ylös silloin! Aamutoimien ja tuhdin brunssin jälkeen piti mennä suoraan tehtävien kimppuun. Useimmiten tässä onnistuinkin. Ulkoilemaan pakotin itseni vähintään joka toinen päivä, vaikkakin sitten vain käppäilemään lähikauppaan ja takaisin. Ulkoilun jälkeen jaksoi taas puurtaa uudella tarmolla, eikä silmiäkään särkenyt, kuten monitorin tuijottaminen koko päivän tuppaa joskus tekemään. Ja kas! Tuloksia alkoi syntyä ihan eri tahtiin. Palkitsin itseni antamalla viikonloput ja koko pääsiäisen itselleni vapaiksi kouluhommista, koska ehdin yleensä tehdä viikoille aikataulutetut tehtävät jo perjantaiksi.

Kurssien tehtävät ovat nyt pääosin tehty ja hyväksytysti palautettu. Listani viimeinen revisio on numeroltaan neljä ja se on jo lähes kokonaan yliviivaustussin värittämä. Ennen vappua on vielä muutama etätentti ja sitten tämä lukuvuosi alkaisi olemaan omalta osaltani taputeltu. Toinen kurinpalautukseni oli sen verran onnistunut, etten ole vielä kokenut kolmatta aiheelliseksi. Tiedän kyllä jo, mitä siihen sisältyy ja että se on vääjäämättä edessä: jonain päivänä tämä poikkeustila on ohi ja opiskelutkin jatkuvat normaalisti. Silloin minun on taas opeteltava käymään nukkumaan ja heräämään rutiininomaisesti, ajettava partani useammin kuin kerran viikossa, laitettava siistimmät vaatteet päälle sekä muisteltava miten sosiaalinen elämä oppilaitoksessa menikään. Onneksi nyt tiedän, että ellen näitä juttuja onnistu toteuttamaan, saan niskaani parhaan mahdollisen kurinpalauttajan: itseni.

Toivotan kaikille JAMK:n opiskelijoille maittavaa poikkeuskevään jatkoa ja onnea opintoihin. Pitäkää itsenne ruodussa ja tavoitteet kirkkaina mielissä!

Pauli Hytölä
Sähkö- ja automaatiotekniikan opiskelija

Ei seuraavaa

Selaa kaikkia blogeja

Blogit